Tänään uskaltauduin tarkistamaan silkkikana Ässän munat. Siis ne, joita se on hautonut hyvän tovin. Kumpikin osoittautui tyhjäksi. Vilkaisin syyttävästi Pälvi Kaljua ja Pommia: mikä on, kun ei peitto heilu?! Munathan olivat alkujaan Pälvi Kaljun tehtailemia. Näin epäkuranttia laatua ei voi hyväksyä.
Heitin tyhjät munat pois ja mietin, mitä teen. Tipukuumeinen Ässä säälitti minua, vaikka onkin hölmöä ruveta hautomaan talvea vasten. Kai sille on mahdollisuus annettava. Taskussani sattui olemaan yksi Amatsonin muna, joka oli kyllä melkein Ässän kokoinen. Lykkäsin jättimunan Ässän alle ja päätin miettiä myöhemmin, mitä teen jos munasta kuoriutuu mini-amatsoni (tai mini-Pertti).
Myös kestopehku on tuottanut päänvaivaa. Isossa kanalassa pöhisee, mutta kukkolassa, millefleurien valtakunnassa ja Amatsonien kopissa ei homma oikein ole lähtenyt käyntiin odotetusti. Onneksi näinä ilmastonmuutoksen aikoina saa aina toisen tilaisuuden, kun jääkausien välissä lämpenee tällä tavalla.
Kulutin puolet lauantaistani kokoamalla kestopehkut orsien alle muhimaan. Nyt kun on lämmintä, kanat tarkenevat hetken pelkällä turvekuivikkeellakin.
Tilaamani täydennys hamppukuivikkeeseen ei nimittäin ehtinyt saapua ennen lauantain urakkaa, mutta onneksi olin mennä viikolla käynyt Hankkijassa rehu- ja kuivikeostoksilla. Sekin reissu meinasi saada erikoisen käänteen, kun arvioin ostosteni määrän ja auton kapasiteetin hieman alakanttiin. Mutta nyt tiedän, mitä kaikkea Korealaiseen IhmeAutoon mahtuu: 1 säkki lammaskrossia, 1 säkki munitus-punahelttaa, 1 säkki Jahti&Vahtia ja 4 säkkiä kuiviketurvetta. Plus yksi 10 kg suolakivi. Onneksi lapset eivät olleet tällä kertaa kyydissä, muuten olisi pitänyt lähettää joko yksi lapsi tai yksi säkki Matkahuollolla kotiin. Postin kuljetettavaksi en uskaltaisi antaa edes anoppiani. Hän on tosin lykännyt koiranputkea jo kymmenen vuotta.
Kestopehkun elvytysoperaation ohessa laitoin Amatsoneille turvekylvyn karjakeittiön vanhaan vesipataan. Voi sitä riemun määrää, kun rouvat huomasivat kylpypaikan! Kaikki sukelsivat turpeeseen möyrimään, paitsi yksi oman tiensä kulkija, joka oli tapansa mukaan jossain haaveilemassa. Perttikin yritti mahtua joukkoon, mutta häntä ei huolittu.
Kanojen kylpyhetkessä on jotain ihmeellisen rauhoittavaa. Turpeessa mönkiviä kanoja katselemalla unohtuu soteuudistus, Sipilän hallitus ja kadonnut Eurojackpot-kuponki.
Tämän mukavan esityksen jälkeen lähdin kiroilemaan rotan tekosia. Se peevelin vintiö oli hakenut ja saanut ELY-keskukselta avustusta kaivostoiminnan käynnistämiseen kanalani eteisessä. Kananrehu- ja kauralaatikoiden juuressa oli mahdoton keko hiekkaa. Nostin laatikot hyllylle ja nostin varovasti niiden alla ollutta valkoista levyä.
Mitäpä sieltä paljastuikaan? Installaatio Helsingin metrosta:
Tämän johdosta minulta vähän paloi proppu. Tänä aamuna kärähti loputkin, kun huomasin että rotta oli lopultakin keksinyt reitin millefleurien kopin väliseinän sisään. Se oli potkinut seinän sisältä vanhaa sahanpurua ulos. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi se syö itsensä seinän toiselta puolelta läpi ja alkaa pölliä kananmunia, niin kuin edeltäjänsä Einstein.
Kevyen raivon vallassa tilkitsin joka ikisen rotankolon. Sitten pidin talomme kissoille vakavan puhuttelun: ilmaisia lounaita ei ole, nyt on aika ryhtyä tekemään töitä elantonsa eteen. Näin ollen joko Polpot tai Jasu saisivat päivystää ensi yön kanalan eteisessä. Polpot näytti niin laiskalta, etten usko sen saavan kiinni edes itseään, joten arpa suosi Jasua. Siellä se nyt on, olkilaatikkoon maastoutuneena kuuntelemassa kiintiörotan rapinaa. Odotan näkeväni rotan pään seipään nokassa huomisaamuna.
Villa Mallio 