On aika rottasodalle ja on aika kanajutuille. Ja sitten tulee aika sammuttaa valot. Villa Mallion blogi päättyy ja tekee tilaa jollekin uudelle. Kiitos teille kaikille, jotka olette seikkailujamme seuranneet!
Helvetin monimutkainen tarina
Olipa kerran vuoden ikäinen pystykorvauros, jolla meni pää sekaisin juoksuisen nartun tuoksujen takia. Tämä sankari tunnetaan myös nimellä Nappi. Taloutemme vanhimmalla nartulla (pl. minut) alkoi juoksu, kun raahustimme Karhunkierrosta. Osasin odottaa sitä, koska Viiman juoksut ovat yleensä toimineet kuin sveitsiläinen kello: ne tulevat seitsemän kuukauden välein. Luin jostain koirajutusta, että nartun seuraava juoksu tulee noin …
Via Hansaplast, osa 2
(Jatkoa viime numerosta.) En ollut katsonut peiliin kahteen päivään, joten järkytyin melko paljon, kun näin naamani motellin peilistä: poskipääni olivat punaisia paukamia täynnä, kuin olisin sairastunut yhtäkkiä aikuisiän akneen.– Katso naamaani! kauhistelin isännälle.– Niin, huomasin kyllä, vastasi isäntä ja katsoi minua kuin olisin sairastanut spitaalia.– Mikset sanonut mitään!!!Ällistelin iholleni ilmestyneitä pipanoita, kunnes ymmärsin. Olin nukkunut …
Via Hansaplast, osa 1
No niin, we're back from Karhunkierros. Meille ei selvinnyt, miksi reittiä kutsutaan Karhunkierrokseksi. Se ei kierrä mitään lenkkiä, eikä siellä näkynyt karhujakaan. Ihmisiä sen sijaan oli riesaksi asti. Vaella ja nauti siinä sitten luonnon rauhasta, kun joka laavulla vetelehtii porukkaa. Mutta minkäs teet, hekin olivat varmaan yhtä harmistuneita trafiikista. Selvitimme tämän 82 kilometrin rykäisyn 58 …
Optimisti ei opi
Viime päivinä on toteutunut kaksi odottamaani asiaa. Toista olen odottanut kauhulla ja toista kärsimättömyydellä. Asia 1: kanatäit olivat onnistuneet taas sikiämään muutamissa kanoissa. Asia 2: lopultakin joku hautoo. Vaikka hyökkäsin talvella kemiallisilla aseilla kanatäiden kimppuun, populaatiosta selvisi mitä ilmeisimmin muutama yksilö. Voin kuvitella, kuinka katastrofista selvinneet arpiset nestoritäit kirjoittivat kansalleen legendan, Vanhan Täistämentin, jossa kerrotaan …
x + 3 kg
Olen minimalismin ystävä. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Valitettavasti talomme on silti täynnä tavaraa. Valtava osa kaappien täytteestä ja lattialla ajelehtivasta roinasta on kulkeutunut kotiimme äitini toimesta. Vanhempani kuuluvat siihen sukupolveen, joka ei heitä ikinä mitään pois, koska jopa puhkiruostunutta mutteria vuodelta 1962 saattaa vielä jonain päivänä tarvita. Koska poisheittäminen ei ole optio, näyttää siltä …
Aarrekartan taika
Viime kesän lopulla meille muutti suomenpystykorvapoika nimeltään Aavanhaukun Nappi. Napin tulo meille ei ollut millään lailla suunniteltu juttu, vaan kuuluu kategoriaan "Yllätin itsenikin". Sietäkää hetki, niin kerron koko kummallisen tarinan. Juuri noihin aikoihin Viiman pennut olivat lähdössä maailmalle, tai kolme neljästä pennusta lähti. Samana päivänä kun viimeistä pentua tultiin hakemaan, facebookista osui silmääni ilmoitus kotia …
Yllätysmuna Mallion tapaan
Kun olin pieni, mummoni pelotteli minua kaikenlaisilla vanhan kansan jutuilla. Muut ikätoverini uskoivat Joulupukkiin, mutta minä uskoin pitkään että saunatonttu puree sormesta, jos työntää sormen saunan seinässä olevaan oksanreikään. Syytän mummoani myös siitä, että olen huono uimari. Hänen mukaansa rantavedessä väijyi Näkki, joka kaappasi liian lähelle vettä uskaltautuneet kakarat mukaansa. Synkkyydestään huolimatta suomalainen kansanperinne on …
Jyväsammon kirous
Aikoinaan, kun muutimme Villa Mallioon, isäntä sanoi että täältä lähdetään sitten vain jalat edellä. Itse olin siihen asti viettänyt sellaista mustalaiselämää, että muuttaminen oli jo toinen luonto. Olin useiden muuttojeni myötä konmarittanut omaisuuteni, ennen kuin konmaritusta oli keksittykään. Tapanani on olla trendien aallonharjalla, ja se näyttää olevan sukurasite. Luin nimittäin Iltalehden muotipalstalta, että miesten kuumin …
Pappi ja kivipiira
Olen jo pari kuukautta närppinyt Sarasvuon pamflettia nimeltä Sisäinen sankari. Tämä 1990-luvun puolivälissä kirjoitettu teos ei sisällä sinänsä mitään, mitä en jo tietäisi, mutta minua kiinnostaa Sarasvuon maaninen kirjoitustapa. Hänellä on myös kiistämätön kyky tehdä teräviä huomioita. Yhdessä kappaleessa Sarasvuo puhuu mielen entropiasta, hajaannuksesta. Kun täytämme aivot kaikella somesaasteella, emme pysty lopulta keskittymään mihinkään. Googlasin lisää …
Villa Mallio 