Olen luonteeltani sellainen että teen ensin ja mietin sitten. Aika monta isoa päätöstä olen tehnyt fiilispohjalta – muun muassa yrittäjäksi ryhtymisen. Joskus olen erehtynytkin, mutta paljon useammin intuitio on ollut oikeassa. Liika miettiminen on sitä paitsi pahasta: jos ihminen rupeaa hirveästi vatvomaan asioita, se sairastuu ja voi vaikka kuolla. Tai sitten elämä menee jahkaillessa, ja silloinkin kuolee, eikä ehtinyt tehdä mitään. Kylläpä ottaisi kupoliin sellainen.
Yrittäjästatuksesta johtuen käyn joskus (harvoin) erilaisissa tapahtumissa ja seminaareissa syömässä ilmaisia karkkeja. Tänään olin taas yhdessä sellaisessa. Tarjottiin siellä kyllä ihan oikeaa ruokaakin. Mutta tee ei ollut hyvää.
Yksinyrittäjänä kalenterini on aina niin täynnä, että ruoskin itseäni armotta, jos tuhlaan aikaani jossain pseudoseminaarissa kuuntelemassa pystyyn kuolleita mumisijoita, jotka eivät usko itsekään omaan asiaansa. Mutta joskus on otettava riski. Tämänpäiväinen oli yllättäen panostuksen arvoinen, vaikka tee ei ollutkaan hyvää.
Olin siis paikallisten maalaisyrittäjien verkostoitumistapahtumassa, jonne oli järjestynyt hämmästyttävän laadukkaita puhujia. Yksi heistä oli digitalisti Ville Tolvanen, jonka digikulttiin lankesin niin että unohdin valittaa teestä.
Luulin olevani vain outo kanatäti maalta. Ei ihan. Tolvasen juttujen jälkeen ymmärsin, että minä ja kanani olemmekin digitalisaation kuumimmassa kärjessä!
Digitalisaatio vapauttaa ihmiskunnan pölyisistä konttoreista, mappikasoista ja epäergonomisista työpisteistä. Kaltaiseni luovan alan puurtajat voivat tehdä työtään vaikka lampolan nurkassa. Tarvitsen siihen vain toimivat aivot, läppärin ja nettiyhteyden. (En kirjoita tätä lampolassa, koska on yö ja lampaat tarvitsevat kauneusunensa. En myöskään väitä että lampola olisi automaattisesti ergonominen työpiste.).
Tämänpäiväisen jälkeen mietin, että jokaiselle tekee hyvää kuulla tai lukea viisaita sanoja säännöllisin väliajoin. Minulla on tätä tarkoitusta varten viisaiden ajatusten vihko, johon olen jo monta vuotta kerännyt itseäni kehittyneempien henkilöiden lausahduksia. Vihkoon pääsee nyt Ville Tolvasen yksinkertainen ajatus: ”Ei ole olemassa rohkeita ihmisiä. Osa meistä vain luopuu häpeästä.”
Häpeä rajoittaa. Hävyttömyys vapauttaa. Miksi tuhlata aikaa itse keksityissä kahleissa? Mitä ikinä haluatkin, laadi suunnitelma ja ota ensimmäinen askel!
Villa Mallio 