2. luukku

Yli 300 kilometrin päässä Joulutuvassa kello löi yhdeksän, eikä Joulupukkia kuulunut vieläkään. Huoli kipristeli Ylitontun vatsaa ja hän hipelöi puhelintaan neuroottisesti.
– Missä hän voi olla? Eikö hän sanonut tulevansa kahdeksalta?
– Jos hän unohtui taas Rovaniemen Prismaan pelaamaan hedelmäpeliä. Ei olisi ensimmäinen kerta, tuhahti Joulumuori. – Haluatko roskia glögiisi?
– Mitä ihmeen rosk… ai manteleita. Laita vaan, kiitos. WhatsAppissa hän on ollut paikalla viimeksi 16:03. Puhelin ei yhdistä. Jotain on varmasti tapahtunut. Tunnen sen partakarvojeni päissä.
– Hän on Joulupukki. Ei Joulupukille voi mitään tapahtua, se lukee Maailmanjärjestyksen 6. pykälässä.

Ilman varoitusta Joulutuvan ovi rämähti auki. Joulumuori säikähti niin, että mantelikippo lensi hänen käsistään. Mantelit ropisivat lattiaan ja Joulumuorin kissa hyökkäsi niiden kimppuun. Kynnyksellä huohotti joku palvelustontuista puhelin kädessään:
– Poliisi soittaa!

Ylitonttu ja Joulumuori katsoivat toisiaan.
– Tiesin tämän, sanoi Ylitonttu ja vastasi puhelimeen kaikkein normaaleimmalla äänellään. – Armas Porola puhelimessa.
– Hyvää iltaa, täällä puhuu ylikonstaapeli Eikka Lundström Muonion poliisista.
– Niin, sanoi Ylitonttu, jonka nimi ei todellakaan ollut Armas Porola.
– E8-tien varrelta löytyi miedosti savuava Fiat Punto, jonka toiseksi haltijaksi teidät on merkitty. Trafin mukaan omistaja on Nikolaus Santanen. Häneen ei saatu yhteyttä.
– Niin, sanoi Ylitonttu mahdollisimman tyynesti. Samaan aikaan hän viittoi vimmatusti palvelustonttua tuomaan muistivihkon.
– Onko teillä tietoa Santasen olinpaikasta?
– Itse asiassa ihmettelen itsekin, missä hän mahtaa olla. Hänen olisi pitänyt tulla kotiin jo tunti sitten, totesi Ylitonttu. Palvelustonttu kompuroi häntä kohti tuvan liukkaalla lattialla muistilehtiö kädessään.
– Tienvarteen hylätty auto näyttää olevan epäkunnossa. Kuljettaja lienee lähtenyt jalkapatikassa etsimään apua, mutta meillä ei ole aavistustakaan, mihin suuntaan hän on mennyt.
– Missä kohtaa auto tarkalleen on? Voisin tilata sille hinauksen, jos sopii, Ylitonttu sanoi viattomasti.

Poliisi antoi koordinaatit ja Ylitonttu kirjoitti ne ylös. Hän työnsi muistilehtiön palvelustontulle, joka juoksi kovaa vauhtia tiehensä. Poliisi kyseli vielä joitakin turhanaikaisia kysymyksiä Joulupukin kengänkoosta alkaen, vaikka Ylitonttu olisi halunnut vain lyödä luurin korvaan ja ryhtyä valmistelemaan Joulupukin pelastuspartiota. Kun hän vihdoin sai puhelun lopetettua, tupaan astuivat JEKKU:n johtaja ja kaksi agenttia.

Perinteikäs Joulupukin Erikois-Kyvykäs Kommando-Uniitti oli toiminut jo satoja vuosia. Sen tarkoituksena oli turvata Joulupukin henkilöä ja toimintaa. JEKKU:n erikoisagenteilla oli lupa jopa aseelliseen voimankäyttöön, mutta pääsääntöisesti he pyrkivät ratkaisemaan konfliktit keskustelemalla. Jokainen JEKKU:n agentti oli pätevöitynyt puhumaan uhrinsa nukuksiin, sillä he olivat mukana kunnallispolitiikassa.

Jokavuotiselle kalastusretkelleen Joulupukki ei huolinut turvamiehiä, koska Buster oli muutenkin kiikkerä avomerellä. Siihen ei tarvittu hermostuneita agentteja pyörimään. Hermostuessaan he alkoivat puhua niin ettei siitä tullut loppua ja jatkuva höpinä pelotti kalat pois. Sitä paitsi – miksi henkilö menee kalaan jonnekin Jäämerelle? Siksi että saisi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ainaisten joululaulujen sijaan. Ylitontun täytyi myöntää, että Joulupukin perusteluissa oli perää. Hän itse oli jo saanut tinnituksen Tuiki tuiki tähtösestä.

Kalastusretket olivat aina menneet hyvin, mutta nyt jotain oli tapahtunut. Ylitonttu soimasi itseään. Ei olisi pitänyt antaa Pukille sitä loppuun ajettua Fiat Puntoa, kun tallissa olisi ollut paljon parempiakin menopelejä. Mutta Joulupukki oli ollut itsepäinen: Lamborghini olisi muka herättänyt liikaa huomiota Pohjois-Norjassa ja Lada kulutti liikaa bensaa. Audi ei sopinut Pukin imagolle ja BMW M5 oli korjaamolla Joulumuorin kauppareissun jälkeen.

JEKKU:n salskeat agentit 181 ja 199 kopauttivat kantapäänsä yhteen ja vetivät käden lippaan. Ylitonttu kuuli selkänsä takaa Joulumuorin ihastuneen huokauksen. Normitonttuihin verrattuna agentit näyttivät siltä, etteivät olleet koskaan syöneet mitään muuta kuin proteiinipirtelöitä ja raejuustoa. Ehkä joskus poroa raakana.
– Tilanne on tämä: Joulupukki on kadonnut ja hänen autonsa on löytynyt E8-tien varrelta jostain Enontekiön suunnalta. Hän on ilmeisesti lähtenyt etsimään apua harvaan asutulta alueelta. Siellä on -10 asteen pakkanen, joka kiristyy koko ajan.

Agentit kuuntelivat selontekoa ilmeenkään värähtämättä, mikä ärsytti Ylitonttua. Kyse oli globaalista kriisistä, oliko tämä oikea hetki olla viilipytty?
– Etsikää hänet ja tuokaa hänet kotiin, jotta voimme aloittaa jouluvalmistelut.
Agentit nyökkäsivät, kääntyivät kannoillaan ja poistuivat hallitusti.

JEKKU:n johtaja taputti Ylitonttua lohduttavasti käsivarrelle. Hänellä oli pomminvarma luotto agentteihinsa.
– Kaikki järjestyy, sanoi JEKKU:n johtaja. – Joulupukki on varmasti lähimmässä ruokakaupassa pelaamassa hedelmäpeliä. Tiedämmehän kaikki hänen mieltymyksensä yksikätiseen rosvoon.
Sitten hän poistui. Ylitonttu kääntyi katsomaan Joulumuoria.
– Kaikki järjestyy, sanoi Joulumuori. – Olen hedelmäpeliteorian kannalla.

Ylitonttu huokaisi. Huoli kipristeli yhä hänen vatsaansa. Hän tiesi, että jokin oli vinossa. Pahasti vinossa.