Tähän mennessä tapahtunutta: erikoisagentit 181 ja 199 jäljittivät kadonnutta Joulupukkia E8-tien varrella. Konstaapeli Jenna Muotkavaara hiihti heidän perässään.
JEKKU:n erikoisagentit 181 ja 199 olivat hölkänneet tasaista ravia koko yön. Joulupukin kengänjäljet olivat kadonneet tieltä pöllyävään puuterilumeen, joten jäljestäminen oli arpapeliä. Agentit olivat tarkastaneet jokaisen sivutien Joulupukin varalta. He olivat löytäneet vain pari tyhjää kesämökkiä, yhden laittoman kaatopaikan, vanhan pontikkapannun ja kahdeksan poroa. Yhtään ihmistä ei ollut tullut vastaan.
Lapin lyhyt päivä valkeni ja agentit istahtivat yksinäisen bussipysäkin katokseen aamupalalle. 181 veti etutaskustaan pitkän suikaleen poron kuivalihaa. 199 kaivoi maasta puun juuren ja imeskeli sitä.
– Miksi syöt puuta, kysyi 181.
– Noudatan paleo-ruokavaliota.
181 arveli, että oli syytä vaihtaa puheenaihetta ennen kuin 199 alkaisi markkinoida ihmedieettiään hänelle.
– Mitä luulet, kuka on voinut virittää pommin Joulupukin autoon?
– Kenellä olisi syy hankkiutua hänestä eroon?
– Vaikea kuvitella, miksi kukaan haluaisi tappaa Joulupukin. Joku, joka on saanut tarpeeksi monta huonoa lahjaa peräkkäin?
– Sen täytyy olla joku sisäpiiristä, koska kukaan muu ei pääsisi huomaamatta Joulumaahan, saati sitten Joulupukin autotalliin, päätteli 199.
– Kuulin juttua, että Joulumuorilla ja Ylitontulla olisi jotain vispilänkauppaa, 181 madalsi ääntään. – Yksi JEKKU:n agentti oli kuskannut heidät Rovaniemelle katsomaan uutta Tuntematonta sotilasta. Kuulin siitä saunaillassa.
– Luuletko että he yrittäisivät raivata Pukin pois tieltä? Että Ylitontusta tulisi seuraava Joulupukki?
– En tiedä. Onko se edes mahdollista?
– En tiedä, sanoi 199. – Luulisi Joulumuorin valitsevan hieman nuoremman kollin, eikä sellaista ikäloppua kurppaa kuin Ylitonttu.
– Rakkaus ei katso ikää, totesi 181 filosofisesti.
– Kyllä se vähän katsoo, mutisi 199 itsekseen.
Jenna Muotkavaara oli hiihdellyt mahdollisimman äänettömästi metsähallituksen puolella, jotteivat musta-asuiset kommandot huomaisi häntä. Hepuilla totisesti oli rautainen kunto. Juoksua oli kertynyt kilometritolkulla, eivätkä he edes puuskuttaneet. Ei tosin puuskuttanut Jennakaan: hän oli murtomaahiihdon Saamenmaan mestari ja mukana ampumahiihdon maailmancupissa. Hiihtoretki ei ollut ihan turha: kommandot olivat löytäneet Jänkä-Matin pontikkapannun, jota Muonion poliisi oli turhaan etsinyt viimeiset kolme vuotta. Muotkavaara oli pannut paikan visusti mieleensä.
Kommandot olivat vihdoinkin pysähtyneet bussikatokseen tauolle. Muotkavaara päätti itsekin hengähtää hieman. Hän hiihti pienen näreikön taakse näkösuojaan, irrotti sukset jalastaan ja pani pitkäkseen lumiselle mättäälle. Vieraan vallan agentit varmasti istuisivat ainakin tovin paikoillaan, joten Muotkavaara uskalsi sulkea hetkeksi silmänsä.
181 oli saanut kuivalihansa nakerrettua. Hän nousi seisomaan.
– Kröhöm. Luonto kutsuu, Antti vastaa.
181 kiersi bussipysäkin taakse ja arveli, että kannattaisi varmuuden vuoksi mennä hieman syvemmälle harvaan metsään. Tiellä ei ollut näkynyt kulkijoita tuntikausiin, mutta kaikkihan sen tietävät, että jos käväiset vain nopeasti tarpeillasi tienvarsipusikossa, heti ilmestyy letka autoja horisonttiin. Koeta siinä sitten saada housuja ylös.
181 tarpoi parikymmentä metriä, kun hän huomasi etäämmällä maassa pitkulaisen möykyn. Mikä se oli? Ruumis? Ei kai vain Joulupukki? Aika laihan näköinen ollakseen Joulupukki. Kenties ison koiran raato?
181 lähestyi möykkyä varovasti: se poliisinainen! Mitä ihmettä? Miten punapää oli ilmestynyt tänne, vaikka hänet tainnutettiin poliisiautoon monta tuntia sitten? 181 ei voinut hillitä ällistystään. Oliko nainen jäätynyt kuoliaaksi? 181 kumartui lähemmäksi katsomaan.
Jenna Muotkavaaran vaisto painoi punaista nappia. Konstaapeli havahtui torkuiltaan ja avasi silmänsä, kun musta-asuinen kommando oli vain 20 sentin päässä hänestä. Muotkavaara kaappasi vihollisen salamannopeasti kuristusotteeseen. He kierivät lumisella tantereella kuin sirkustaiteilijat.
181 kirosi itseään: hän sortui alkeelliseen virheeseen. Nyt tarvittiin maailman kovimpia tiedustelumiesten puolustustaktiikoita. 181 oli käynyt Mossadin kirjekurssin ja osasi krav magaa. Käden käänteessä hän oli vapautunut Muotkavaaran kuristusotteesta ja konstaapeli oli rähmällään lumessa. 181 avasi suunsa lasketellakseen tainnuttavaa hankintalain 6. pykälää, mutta samalla hetkellä hän tunsi aseen piipun selässään. Jumalauta. Tämä oli väijytys.
Villa Mallio 