Tähän mennessä tapahtunut: JEKKU:n agentit kolkkasivat ylikonstaapeli Eikka Lundströmin ja puhuivat konstaapeli Muotkavaaran pökerryksiin. Agenttien teknisen tutkinnan ansiosta selvisi, että Joulupukin autossa oli ollut tehoton pommi. Agentit hölkkäsivät Joulupukin jäljille ja Muotkavaara lähti hiihtäen varjostamaan heitä. Koko tämän ajan epätoivoon vaipunut Joulupukki on ollut oudon asemiehen kanalassa panttivankina syystä, jota ei tiedä kukaan.
Säkkipimeys muuttui hiljalleen aamun siniseksi hämäräksi. Kanat alkoivat potpottaa ja kukko kajautti ilmoille kiekaisun, joka oli sekoitus olemassaolon tuskaa, pohjatonta nälkää ja riipivää ylpeyttä.
Joulupukki hätkähti hereille olkikasasta. Hänen syliinsä oli munittu viisi kananmunaa. Ne olivat vielä lämpimiä. Nyt hän näki paremmin ympärilleen kanalassa. Kirjavien kanojen parvi tuijotti häntä mykkänä ja epäluuloisena. Maatiaiskanojen joukossa tepasteli oudon näköisiä kanoja, joiden tukka oli kuin Andy Warholilla.
– Huomenta, hyvät herrat, rouvat ja Warholit, Joulupukki köhähti. Suu oli kuin hiekkapaperia. Nyt kelpaisi tuopillinen sahtia. Ja itse asiassa kokonainen aamupala olisi helkutin hieno asia. Tohtisiko hän vaatia sitä sieppaajalta? Tulisiko tämä lainkaan tarkistamaan hänen hyvinvointiaan? Kai äijä jossain vaiheessa tarvitsee kananmunia.
Joulupukin pohdinnat keskeytyivät, kun ovelta alkoi kuulua askeleita ja rapinaa. No nyt, ajatteli Joulupukki. Hän nousi ylös ja irrotti kiireesti yhden poikkipuun kanojen orresta. Kanat liukuivat orrelta alas ja tömähtivät lattiaan yksi kerrallaan: tumps, tumps ja tömps. Joulupukki kohotti puukalikan olkansa taakse kuin Joe DiMaggio. Joulupukki ei ollut tottunut tekemään pahaa kenellekään, mutta nyt oli pakko ottaa käyttöön fraasi varhaiskeskiajalta: lyö tai tulet lyödyksi.
Hän sai äkillisen flashbackin vuoden 340 joulusta: kolme nuorukaista oli juovuspäissään mekastanut saksalaisessa oluttuvassa ja majatalon isäntä oli ajanut heitä takaa valtavan lihakirveen kanssa. Pojat olivat känniläisen nerokkuudella sukeltaneet olutsammioon turvaan ja heistä näkyi vain päät.
Janoinen Joulupukki – joka oli silloin vielä siviiliammatissaan Myran piispa Nikolauksena – oli juuri samalla dramaattisella hetkellä astunut oluttupaan huurteisen perässä. Jumalan miehenä hän ei voinut hyväksyä murhatekoja, joten hän oli piispansauvallaan kätevästi kopauttanut majatalon isännältä tajun kankaalle ja auttanut nuoret pölkkypäät pakoon. Jäi huurteiset saamatta, eikä Pukilla enää juomahaluja ollutkaan, kun olueen oli kylpijöiden jäljiltä tullut pikantti sivumaku.
Tapahtumasta sai alkunsa keskiaikainen legenda, jonka mukaan pojat olisi paloiteltu ja upotettu olutsammioon. Myran piispa olisi sitten kursinut heidät kasaan ja herättänyt henkiin. Kaikenlaisia höpöjuttuja ne ihmiset keksivät. Minähän olen maailman surkein palapelien tekijä, olisi tullut käsi jalan paikalle ja pää takapuoleen, Pukki tuhahti ajatuksissaan ja palasi tähän päivään.
Kanalan ovi aukesi ja kynnyksen yli astui jalka. Pukki heilautti puukalikkaa kaikin voimin, mutta ei osunut keneenkään: tulija oli 122-senttinen, poninhäntäpäinen tyttö. Suurisilmäinen tyttö katsoi hämmästyneenä Joulupukkia ja sitten päänsä yläpuolelle, ovenkarmiin kopsahtanutta lyömäasetta. Hänen katseensa palasi hitaasti Joulupukkiin.
– Joulupukki?
Villa Mallio 