Aarrekartan taika

Viime kesän lopulla meille muutti suomenpystykorvapoika nimeltään Aavanhaukun Nappi. Napin tulo meille ei ollut millään lailla suunniteltu juttu, vaan kuuluu kategoriaan "Yllätin itsenikin". Sietäkää hetki, niin kerron koko kummallisen tarinan. Juuri noihin aikoihin Viiman pennut olivat lähdössä maailmalle, tai kolme neljästä pennusta lähti. Samana päivänä kun viimeistä pentua tultiin hakemaan, facebookista osui silmääni ilmoitus kotia …

Tuhoon tuomittu lipputanko

Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, vuosi tuntuu päivältä. Sellaiselta pitkältä päivältä, joka alkaa jo 4:30 ja päättyy seuraavana yönä 1:30. Tämän ja edellisen postauksen välillä on kulunut juurikin tuollainen vuoden mittainen päivä, eikun päivän mittainen vuosi. Sen jälkeen kun tokenin edellisen postauksen influenssasta, tapahtui seuraavaa: Romanimummo Nana katkaisi polvestaan ristisiteen. Nanan iän (ainakin 11 vuotta) ja …

Terveisiä lihamyllystä

Nyt on sitten koko talven jumppaamani kirja julkaistu ja juhlat juhlittu. Meinasin käydä kohti uusia haasteita, mutta pääkoppani ja kroppani liittoutuivat männä viikolla tarjotakseen minulle interaktiivisen elämysmatkan Danten Infernoon. Tarkka tuotenimi oli Influenssa - sinne ja takaisin. Värikkään reissun aikana löysin itseni mm. Hieronymus Boschin taulusta nimeltä Viimeinen tuomio. Olen se tyyppi, joka on menossa lihamyllystä …

Parafiinihuuhtelu

Meillä täällä Malliossa on tyypillinen kevät: työleirityyppisen toiminnan ohella teemana on myös eläinten lisääntyminen. Itse asiassa olen yrittänyt vähentää kanoja, sillä kananmunia on nykyään joka paikassa. Löysin viime viikollakin yhden munan takkini taskusta. Osa kanoista on lähtenyt Iittalaan Pappilan Sunday Shopiin kesäkanoiksi (kannattaa muuten käydä, siellä on taidegalleria, tunnelmallinen vanha pappila ja ehtoisa emäntä), osan …

Lepakko haavissa

Luin tässä talvella kiinnostavan lehtijutun Siperian ikiroudasta, joka on alkanut sulaa. Roudan alta tussahtelee ilmoille metaania mammuttien ajoilta ja Siperian tundralle räjähtelee haisevia kraattereita, joita venäläiset geologit pörräävät helikoptereilla ihmettelemään kuin kärpäset. Lehtijuttu palautui oudosti mieleeni, kun rupesin haravoimaan lampolan pihatosta talven mittaan levinnyttä heinäkerrosta pois. Heinäkuorrutteen alta paljastui kymmenien senttien paksuinen jääkerros, kuin miniversio …

Pappi ja kivipiira

Olen jo pari kuukautta närppinyt Sarasvuon pamflettia nimeltä Sisäinen sankari. Tämä 1990-luvun puolivälissä kirjoitettu teos ei sisällä sinänsä mitään, mitä en jo tietäisi, mutta minua kiinnostaa Sarasvuon maaninen kirjoitustapa. Hänellä on myös kiistämätön kyky tehdä teräviä huomioita. Yhdessä kappaleessa Sarasvuo puhuu mielen entropiasta, hajaannuksesta. Kun täytämme aivot kaikella somesaasteella, emme pysty lopulta keskittymään mihinkään. Googlasin lisää …

Mallio kutsuu, kuuleeko Houston

Vastoin yleisiä olettamuksia, emme ole myyneet Villa Malliota ja muuttaneet Bahamalle pakkasia pakoon. Ei sinne päinkään. Siihen on kaksi syytä: 1) Bahamalla pyörii hurrikaaneja, Suomessa ei 2) suomalainen yhteiskunta on poliitikoista huolimatta vielä elinkelpoinen Kolmas, mahdollisesti epäkurantti syy on se, että satumme pitämään talvesta. Ainakin minä. Isäntä käytti juuri viiden päivän lomansa siihen, että siirteli …

Hinkuintiaani rinteessä

Meillä täällä Villa Malliossa on viime aikoina harrastettu normaaleja maalaisaktiviteetteja. Isäntä veti lampaan tuplanelsoniin tallipihalla ja minä muilutin kukonpoikia yön pimeydessä. Ei ole mikään ihme, että ennen sotia paini oli suomalaisten kansallisurheilua. Painiotteet olivat - ja ovat yhä - käteviä hullujen, humalaisten ja kotieläinten käsittelyssä. Ymmärsin sen, kun katsoin tantereessa lampaan kanssa kieriskelevää isäntää. Päätimme …

Seuraleikkejä Villa Mallion tapaan

Kun lapset viettävät syyslomaa mummolassa, mitä tekee perjantaiaamuna oman elämänsä rouva, yksityisyrittäjä ja itsensä absoluuttinen pomo? Joku voisi luulla, että yllä kuvattu henkilö nukkuisi autuaasti vähintään yhdeksään saakka. En tiedä, onko tämä jotenkin hirvittävän sairasta, mutta heräsin kuudelta, kun ulkona oli vielä pilkkopimeää. Tarkalleen sanoen 6:13. Keitin itselleni aamuteetä, söin pari palaa ruisleipää, vedin maastopöksyt …

Bolshoi-balettia pellolla

Joidenkin uskollisten lukijoiden painostavat aivoaallot ovat saavuttaneet unelmoivan tietoisuuteni: miksi et ole päivittänyt blogiasi! Tietenkään ei ole kyse siitä, etteikö täällä olisi tapahtunut mitään. Päinvastoin, jokainen päivä Villa Malliossa on kuin espanjalaista telenovelaa. Sellaista, josta tulee koko ajan uusintoja. Kanasfäärissa elämä etenee tuttua rataansa: kukot tappelevat, kukot ovat sovussa, kanat eivät muni, kanat munivat, rotta …