Blogiin on tulossa ”pieni notkahdus”, kuten eräs vekkuli valtion virasto tapaa sanoa. Paahdan kuin viimeistä päivää rästissä olevia hommia pois, jotta pääsen aloittamaan kauan odotetun lomani ajallaan. Tämän takia joudun muutamaksi päiväksi rajoittamaan hupikirjoittamista. Kerron tämän teille siksi, ettette luulisi minun jääneen puristuksiin heinäpaalin alle.
Toissapäivänä selostin, kuinka siirsin Dottien millefleurien koppiin. Tänä aamuna siirsin sen takaisin Pertin porukkaan.
Huomasin nimittäin, että Dottie rupesi päsmäröimään pikkuisia millefleureja. Tytöt eivät päässeet syömään ja Dottie mässytti puolet yhteisestä aamupalasta omaan kupuunsa. Se kävi tekemässä jopa täsmäiskuja Orvokin tipujen aamupalatarjoiluun. Orvokki ei katsonut sitä hyvällä. Se kimposi pesästään kuin venäläinen hävittäjä Dottien niskaan.
Se katkaisi kamelin selän. Nikolain paheksunnasta huolimatta pakkopalautin Dottien takaisin isompien joukkoon.
Kanoihin on kyllä sisäänrakennettuna sellainen koulukiusaajamekanismi. Aina pitää heikompia sortaa. Tämä mekanismi on havaintojeni mukaan useimmissa eläimissä, myös ihmisissä. Kanoissa se tulee selvemmin esille, johtuneeko siitä että ne ovat usein häijyn dinosauruksen näköisiä.
Tiesittekö, että tutkijoiden mukaan useat dinosaurukset olivat todennäköisesti höyhenpeitteisiä?
Kun Dottie oli saatu onnellisesti takaisin alkuperäisen heimonsa pariin, muistin että en ollutkaan hetkeen tsekannut araucana Tina Turnerin munia. (Miten likaiselta tuo taas kuulostaa!)
Tina Turnerin pesä on suojaisassa pahvilaatikossa, jonne ei näe ilman erityistä vaivannäköä. Samaan aikaan pitää varmuuden vuoksi suojautua Mannerheimiltä, joka tapansa mukaan skitsoilee, jos näkee minut. Ei Mannerheim ole koskaan päälle tullut, vaan pikemminkin väistää, mutta ei kukoista koskaan tiedä. Sitä paitsi talvikanalatakkini on punainen.
Kanafarmarien perimätieto kertoo, että kukot kokevat punaisen värin uhkaavaksi. Lukuisat punaiset kumisaappaat ovat saaneet kukon kynsistä, samoin pölhöt punatakkiset kanafarmarit. Vanha sanonta ”olla kuin punainen vaate härälle” lienee alun perin kuulunut ”punainen vaate kukolle”. Härkä toki voi jyrätä ihmisen silkalla olemassa olollaan, mutta kukko se vasta tuhoa tekeekin, jos on tehdäkseen.
En tosiaan tiedä, miksi juttuni aina rönsyilevät. Tina Turnerin yllätysmunasta piti kertoa, eikä vääristellyistä sananparsista.
Pesässä oli muna, mikä on aina iloinen yllätys. Noukin sen käteeni hämärästä pesänurkasta ja työnsin suoraan taskuun, koska minusta on mukava elää vaarallisesti.
Ruokittuani lampaat menin sisälle, riisuin kanalahanskat ja otin ehjäksi toteamani munan taskusta. Aikomukseni oli laittaa se kennoon.
Mutta se olikin yllätysmuna Villa Mallion tapaan: munan pimeällä puolella odotti tällainen kökkö tuoretta kanankakkaa, josta valtaosa oli siirtynyt näppeihini.
Villa Mallio 